Kastikkeestaan kokki tunnetaan...

Ennen kuin perheessämme kiertopalkintona pyörinyt vatsatauti iski minuunkin (lievänä onneksi) ehdin kokkailla pääsiäiskaritsaa. Lampaanviulu ei ole joihinkin vuosiin hirveästi kolahtanut, mutta karitsan paahtopaistit näyttivät herkullisilta ja olivat hinta-laatusuhteeltaankin ehdottoman suositeltavia. Niiden kypsennys ei juuri kokintaitoja vaatinut - ne olivat valmiiksi sangen taiten marinoituja, joten riitti kun saivat kuumalla pannulla väriä pintaansa ja sitten 200-asteiseen uuniin 20 minuutiksi. Veriseen makuuni 15 minuuttiakin olisi ehkä riittänyt, mutta eivät nuo missään tapauksessa kuivia olleet.

Kastike oli sitten mukaelma Suuren kastikekirjan valkosipulikastikkeesta:

Ruskea valkosipulikastike

150 g valkosipulia (käytin yksikyntisiä)
1 dl maitoa
1,5 dl kermaa
0,5 dl vahvaa kahvia
0,5 - 1 dl paistolientä
1 tl soijaa
mustapippuria

Keitä kuoritut valkosipulinkynnet pehmeiksi kermamaidossa (15-30 min), kaada yleiskoneeseen tai tehosekoittimeen ja soseuta. Kaada takaisin kattilaan ja lisää kahvi, soija, paistoliemi ja pippuri (muutama kunnon rouhaisu myllystä). Anna kiehua hiljaisella tulella vielä viitisen minuuttia. Tarkista maku, lisää suolaa tarvittaessa. Jos kastike on liian löysää, sen voi suurustaa voi-jauhosuuruksella (beurre manié).

Takaraivossa nakuttaa nyt jokin asia, joka tuosta reseptistä mahdollisesti puuttuu, mutta minkäs teet, sama pää kesät talvet. Tuota voi toki soveltaa ja jatkokehitellä vaikka miten. Tuollaisenaan valkosipulia on aika tujusti, ja se saattaa maistua turhankin äreästi - riippuu varmaan myös valkosipulilajikkeesta. Määrän pienentäminen on täysin sallittua eikä sitä lueta arkajalkaisuudeksi tai rintamakarkuruudeksi...

Paria päivää aikaisemmin väsäsin myös erittäin helpon ja nopean ruoan, josta tosin ei ole nyt kuvaa:

Savulohipasta

300 g kylmäsavulohta pieninä paloina
1 rkl kuivattua ruohosipulia tai vastaava määrä tuoretta
ripaus valkopippuria
2,5 dl ruokakermaa
250 g orecchiette-pastaa
2-3 rkl raastettua parmesaania

Pasta keitetään, muut aineet sekoitetaan keskenään ja kuumennetaan kunnolla. Kastike kipataan sopivan kypsien, valutettujen pastakorvien päälle ja valmista on. Nautitaan luonnollisesti mustapippurin ja halutessa parmesaaniraasteen kera, tosin tuo on sen verran suolaista että lisäjuusto ei välttämättä maistu kaikille.

Joskus kauan sitten mainitsemani Sata punnerrusta -sivusto on vihdoin tullut aktiiviseen käyttöön - samalla ohjelmalla voi tehdä vatsalihasliikkeitäkin. Illan saldona yhteensä 60 punnerrusta, ja vasta alkutaipaleella ollaan... Kohta pitäisi rasvata fillarikin käyttökuntoon. Odottakaas vaan, vielä se 100 kiloa menee rikki...

Tautiruokaa

Perheessä myllää vatsatauti, joka toivottavasti saadaan pian pois päiväjärjestyksestä. Onneksi vain yksi (eli Kissaemo-parka) on saanut tuta pöpön koko voiman... Yritinkin siis kehittää lounasruoasta sellaista, että se ei aiheuta mitään akuutteja reaktioita. Veikkaisin, että uppopaistaminen tai yleensäkin voimakkaat tuoksut eivät olisi välttämättä olleet hyvä idea.

Fusilli con tonno e bisi

Kumma juttu, miten pelkkä nimi voi tehdä ruoasta eksoottisen kuuloisen, vaikka se olisikin tyyliin "Katsotaan mitä kaapissa on ja sovelletaan"...

200 g fusillipastaa

1 prk tonnikalapaloja vedessä

noin puoli purkillista herneitä

tölkillinen pastakastiketta, esim. sipuli-tomaatti

100 g tuorejuustoa

1 keitetty peruna

1 dl ruokakermaa

1/2 dl aurinkokuivattua tomaattia pilkottuna

suolaa

Tässä ei tarvitse oikeastaan kypsentää mitään (pastaa lukuunottamatta), joten laitoin ainekset kuumenemaan paistokasariin. Ensin pastakastike, tonnikala, herneet ja aurinkokuivatut tomaatit, sitten lisäsin tuorejuustoa (mustapippuri- ja valkosipulisellaisia). Maistoin ja totesin kastikkeen kaipaavan lisää ryhtiä. Jääkaapissa oli sopivasti yksi keitetty peruna joten kuorin ja kuutioin sen ja nakkasin sekaan. Maku oli vielä hieman terävä, joten pyöristeeksi desin verran ruokakermaa - sitten tarvittiinkin vielä suolaa. Tällä kertaa yhdistin pastan ja kastikkeen ennen tarjoilua, minusta se sopi tuohon soosiin.

Olutkokeilut jatkuivat eilen, tällä kertaa tumma ale nimeltään Williams Black. Kuivahko ja melko varovaisesti humaloitu, poltettu sokeri tuli mieleen jälkimausta - enpä tullut tarkistaneeksi oliko sitä käytetty tumman värin aikaansaamiseksi. Ei mitenkään erityisen mieleenjäävää, mutta ei mikään hukkaostoskaan.

Lunta tulvillaan...

...ei ole enää pihamaa, siis ainakaan niiltä alueilta joissa pitäisi autolla ajeleman tai jalkaisin kulkeman. Menihän siinä puolitoista tuntia, mutta mikäs sen parempaa hyötyliikuntaa The Projektiakin ajatellen. Ja kun samalla voi kuunnella musiikkia, niin mikäs siinä on huhkiessa.

Urakkaa siivittivät mm. Radioheadin OK Computer ja Iron Maidenin Number Of The Beast. (Vanha vitsi: 668, the neighbour of the Beast) Voisipa jopa sanoa noiden olevan poikkeuksellisia levyjä Hiilarilla (jos joku antaa kameralle lempinimen niin miksei sitten iPodille, syy nimeen selviää kuvan myötä jossain vaiheessa), ne kun eivät ole Best of -tyyppisiä levyjä. Minkäs teet, kun musiikkimaku on niin laaja että kaikilta hyviksi katsomiltaan artisteilta ei saa soittimeen mahdutettua kuin juuri sen kokoelman.

Onhan sitten toki niitäkin artisteja, joilta löytyy likipitäen koko tuotanto. Esimerkkejä moisista: Depeche Modea tuli kuunneltua jo angstisina teinivuosina (à la Adrian Mole), ja toimii se vieläkin vaikka sedät ovatkin ehkä vähän väsyneet. Kraftwerk sen sijaan ei osoita väsymisen merkkejä, harvahko levyjenjulkaisutahti voi toki olla osasyynä. Kissaemon myötä soittimessa on myös kohtalaisen kattava valikoima Miljoonasadetta, Jethro Tullia ja J. Karjalaista. Mutta kun pitäisi saada jotakin hieman rankempaa kuultavaa, niin Rammstein ja AC/DC ovat ehdottomia suosikkeja. Ja välillä soittimesta raikaa tanakka humppa!

Jauheliha, tuo lapsiperheiden pelastus, sopii toki moneen ruokaan mutta tässä mielestäni ehkä se klassisin ohje.

Neljän tunnin bolognese

170 g pekonia (tai pancettaa)
1 iso sipuli, pilkotaan hienoksi
1 porkkana, kuin myös
1 sellerinvarsi, kuin myös
400 g vähärasvaista jauhelihaa
150 g hienoksi pilkottua broilerinmaksaa
500 ml lihalientä
250 ml paseerattua tomaattia
125 ml punaviiniä
1/4 tl muskottipähkinää

Ruskistetaan pekoni kevyesti pannulla. Tarkoitus ei ole tehdä siitä rapeaa, joten malttia. Jos tarvitaan, lisätään oliiviöljyä tai voita ja laitetaan sipuli, porkkana ja varsiselleri hautumaan pannulle vajaan 10 minuutin ajaksi miedolla lämmöllä. Sen jälkeen hieman lisää lämpöä ja jauheliha ruskistumaan, sitten broilerinmaksa. Kun maksa on saanut hieman väriä lisätään tomaatti, lihaliemi ja viini sekä muskottipähkinää, suolaa ja pippuria (varovasti suolan kanssa). Kiehautetaan ja annetaan hautua 2-5 tuntia. Kokemus on osoittanut vajaan neljän tunnin valmistusajan tuottavan kerrassaan mainion lopputuloksen. Kastiketta sekoitellaan silloin tällöin kypsennyksen aikana ja lisätään nestettä (lihalientä tai viiniä) jos dehydraatio uhkaa. Nautitaan spagetin ja parmesaaniraasteen kera ajan kanssa. Olisi synti ja häpeä hotkia pitkään haudutettua, lämmöllä valmistettua ruokaa...

Vielä päivän hupipala: Oletteko koskaan miettineet, mitä Pingu-pingviini ystävineen oikein juttelee? Tästä sekin selviää.

Snap, crackle, pop

Ei, en syönyt riisimuroja aamiaiseksi. Tuollaisia ääniä vain kuuluu vasemmasta korvastani tapaninpäivänä saadun korvatulehduksen ja sitä seuranneen tärykalvon puhkeamisen jäljiltä. Kuulo ei ole vieläkään palautunut ihan normaaliksi, vaikkakin päivä päivältä tilanne on onneksi parempi. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tärykalvo olisi jotenkin löysemmällä kuin pitäisi, sillä korvien heiluttelu (onnistuu ihan valehtelemattakin) aiheuttaa noita rutinaääniä. No, eiköhän tästä toivuta. Jonkin verran tuosta heikentyneestä kuulosta oli haittaa kuoroharjoituksissa, mutta ojasta noustaan vielä.

Tiedossa on pari varsinaista pikakokkauspäivää, sillä Kissaemo on työmatkalla ja minä siis yksin neljän pennun kanssa kotona. Ja kun tähän yhdistetään harrastuksiin ym. kuljetukset kera ruokatäydennysten hakemisen, niin ylimääräistä aikaa ei juurikaan ole. Katsotaan mitä keksitään, sano.

Eräs ruoka olisi kyllä hyvinkin nopea, mutta muistaakseni viimeksi ei ihan kaikille maistunut. Sitäpaitsi aineksiakaan ei ole kotona, mutta laitetaanpa ohje tähän kuitenkin.

Feta-pinaattipasta

Parin nälkäisen hengen annokseen tarvitaan:

oliiviöljyä

150 g pakastepinaattia

200 g fetajuustoa (ei öljyssä eikä liian kovaa sorttia)

mustapippuria

vettä, kasvislientä tai esim. sherryä

Tilkka oliiviöljyä kuumenemaan paistokasariin tai kattilaan, pakastepinaatit perään. Varsinkin jos pinaatti ei ole yhtenä könttinä vaan pienempinä paloina, ei mitään esisulatusta tarvita. Kun pinaatit ovat sulaneet, (kuutioitu) feta lisätään pannulle. Hämmennellään kohtalaisella lämmöllä tarpeen mukaan nestettä lisäillen, kunnes fetakin on sulanut. Maustetaan mustapippurilla. Nestettä on tarkoitus käyttää sen verran, että saadaan pastalle sopiva kastike. Ei siis mitään luirua, mutta ei kiinteääkään. Nautitaan pastan kera. Fetan maku on sen verran voimakas, että kannattaa ehkä jättää parmesaani tms. juustoraaste pois annoksen päältä. Ei myöskään kannata jättää kastiketta kovin pitkäksi aikaa kattilaan, se kun paksuuntuu ja kuortuu aika helposti.

Kokeilin eilen Uneliaan kokin seesami-kaurakeksiohjetta, ja lopputulos oli kerrassaan mainio. Ei ylimakea, kuten kaurakeksit joskus, vaan juuri sopiva. Kakkonen ja Kolmonen (siis keskimmäiset lapsemme) ilmoittivat heti haluavansa kyseistä herkkua synttärijuhliinsa.

Youtube on oikeastaan aika näppärä kapistus. Sieltä löytyi jonkinlainen tulkinta kaikista vanhan musiikin yhtyelaulukurssin kappaleista, tai siis niistä, joissa minä olen mukana. Yhteensä kappaleita on tällä hetkellä 17...

John Dowland: Come again

Henry Purcell: Hear my prayer, O Lord

Claudio Monteverdi: Lasciate mi morire

Henry Purcell: My dearest, my fairest

Claudio Monteverdi: Parlo miser o taccio

Kieltämättä vanhassa musiikissa on se ihan oma viehätyksensä. Moderni musiikki on ihan kivaa välillä, mutta sitä ei voi (IMAO) kuunnella/esittää kuin pieninä annoksina kerrallaan.