Kastikkeestaan kokki tunnetaan...

Ennen kuin perheessämme kiertopalkintona pyörinyt vatsatauti iski minuunkin (lievänä onneksi) ehdin kokkailla pääsiäiskaritsaa. Lampaanviulu ei ole joihinkin vuosiin hirveästi kolahtanut, mutta karitsan paahtopaistit näyttivät herkullisilta ja olivat hinta-laatusuhteeltaankin ehdottoman suositeltavia. Niiden kypsennys ei juuri kokintaitoja vaatinut - ne olivat valmiiksi sangen taiten marinoituja, joten riitti kun saivat kuumalla pannulla väriä pintaansa ja sitten 200-asteiseen uuniin 20 minuutiksi. Veriseen makuuni 15 minuuttiakin olisi ehkä riittänyt, mutta eivät nuo missään tapauksessa kuivia olleet.

Kastike oli sitten mukaelma Suuren kastikekirjan valkosipulikastikkeesta:

Ruskea valkosipulikastike

150 g valkosipulia (käytin yksikyntisiä)
1 dl maitoa
1,5 dl kermaa
0,5 dl vahvaa kahvia
0,5 - 1 dl paistolientä
1 tl soijaa
mustapippuria

Keitä kuoritut valkosipulinkynnet pehmeiksi kermamaidossa (15-30 min), kaada yleiskoneeseen tai tehosekoittimeen ja soseuta. Kaada takaisin kattilaan ja lisää kahvi, soija, paistoliemi ja pippuri (muutama kunnon rouhaisu myllystä). Anna kiehua hiljaisella tulella vielä viitisen minuuttia. Tarkista maku, lisää suolaa tarvittaessa. Jos kastike on liian löysää, sen voi suurustaa voi-jauhosuuruksella (beurre manié).

Takaraivossa nakuttaa nyt jokin asia, joka tuosta reseptistä mahdollisesti puuttuu, mutta minkäs teet, sama pää kesät talvet. Tuota voi toki soveltaa ja jatkokehitellä vaikka miten. Tuollaisenaan valkosipulia on aika tujusti, ja se saattaa maistua turhankin äreästi - riippuu varmaan myös valkosipulilajikkeesta. Määrän pienentäminen on täysin sallittua eikä sitä lueta arkajalkaisuudeksi tai rintamakarkuruudeksi...

Paria päivää aikaisemmin väsäsin myös erittäin helpon ja nopean ruoan, josta tosin ei ole nyt kuvaa:

Savulohipasta

300 g kylmäsavulohta pieninä paloina
1 rkl kuivattua ruohosipulia tai vastaava määrä tuoretta
ripaus valkopippuria
2,5 dl ruokakermaa
250 g orecchiette-pastaa
2-3 rkl raastettua parmesaania

Pasta keitetään, muut aineet sekoitetaan keskenään ja kuumennetaan kunnolla. Kastike kipataan sopivan kypsien, valutettujen pastakorvien päälle ja valmista on. Nautitaan luonnollisesti mustapippurin ja halutessa parmesaaniraasteen kera, tosin tuo on sen verran suolaista että lisäjuusto ei välttämättä maistu kaikille.

Joskus kauan sitten mainitsemani Sata punnerrusta -sivusto on vihdoin tullut aktiiviseen käyttöön - samalla ohjelmalla voi tehdä vatsalihasliikkeitäkin. Illan saldona yhteensä 60 punnerrusta, ja vasta alkutaipaleella ollaan... Kohta pitäisi rasvata fillarikin käyttökuntoon. Odottakaas vaan, vielä se 100 kiloa menee rikki...

Projekti taas käyntiin

Paradoksaalista sinänsä kirjoittaa blogia, johon tullaan kirjaamaan kulinaristisia onnistumisia tai ainakin yritelmiä (ensimmäinen ohje tulossa viimeistään maanantaina) ja toisaalta ainakin välillä kertoilla The Projektin edistymisestä. Kyseessä kun on painonpudotus. Projekti alkoi jo viime vuoden puolella ja käynnistyikin ihan hyvin, mutta ihan suosiolla päätin sitten päästää itseni hieman helpommalla joulun ympäristössä. Jos jouluna ei saa mässäillä, niin milloin sitten? Mutta nyt lahjasuklaat on syöty ja perinteisistä joulunajan ylimääräisistä herkuista kuten juustoista on jäljellä enää tuoksahdus jääkaapin nurkissa (pitäisiköhän sitä vähän pestä), joten taas mennään.

Lähtötilanne: painoa 108.5 kiloa. Mitään tavoitepainoa en aseta, enkä myöskään mitään aikataulua - ei kannata yrittääkään liian nopeaa painonpudotusta. Mitään täyskieltäytymisiä ei myöskään ole tiedossa, niistä ei tule kuin vihaiseksi. Eli, ei niinkään "Älä tee/syö tätä" vaan "Tee/syö näin". Parempi puoliskoni onkin jo ottanut olohuoneen nurkassa olevan stepperin aktiiviseen käyttöön, taidan yrittää seurata esimerkkiä. Lisäksi voisi kokeilla tällaista: Sata punnerrusta . Kuulostaa aika hurjalta, eikä tuo tasan varmasti kuudessa viikossa onnistu, mutta askel kerrallaan. Ja mikäs ettei samaa ohjelmaa voisi käyttää veltostuneiden vatsalihastenkin treenaamiseen, se varmaan tekisi hyvää myös äänenkäytölle. Tuki tulisi paremmaksi.

Vanhan musiikin yhtyelaulukurssia varten pitäisi keksiä jotakin laulettavaa, kurssin vetäjä kun haluaa laulattaa osallistujia (ainakin niitä, joita ei tunne). Vanha kunnon Im tiefen Keller voisi toimia, olisi ainakin riittävän kunnianhimoinen. Harva laulu kattaa tasan kahden oktaavin äänialan, mutta kyllä tuon pitäisi onnistua. Riippuu vähän siitäkin mikä lasketaan puhtaasti tuotetuksi ääneksi, mutta hyvänä päivänä kolmen oktaavin alueelta pystyn laulamaan.

Jos eilinen "päivän levy" oli tuskallista kuunneltavaa, niin tämänpäiväinen puolestaan kuuluu kestosuosikkeihini. Anssi Tikanmäen Maisemakuvia Suomesta jaksaa viehättää kerta toisensa jälkeen. Ei heti tule mieleen toista levyä, jonka kappaleet tavoittavat nimensä mukaiset maisemat ja tunnelmat näin tehokkaasti. Varsinkin Aamu lakeuksilla, Tuusulan moottoritie ja levyn ehkä tunnetuin kappale Kiutaköngäs sykähdyttävät aina.

Viikonloppuna olisi tarkoitus leipoa hieman, ja (sikäli kun lopputulos onnistuu) laittaa sitten ohje tännekin. Ei mitään erikoista näin aluksi - minulle osui tarjoiluvuoro kuoroharjoituksissa, ja sinne on yleensä tuotu tarjolle kahvin ja teen lisäksi jotakin syötävääkin. Voileipäkeksejä en ajatellut vääntää itse, mutta jotakin makeaa ehkä. Mielenkiintoista kuulla, mitä kuorolaisten pään menoksi on suunniteltu tälle kaudelle...