Omenoilla herkuttelua

Kävin ostamassa kaupasta lähemmäs kaksi ja puoli kiloa Fuji-omenoita, kun kerran sai halvalla (eli siis kyseessä oli nk. Sulo Vilén -kompleksi). Kotona oli omppuja ennestäänkin, joten pohdin sitten helppoa ja nopeaa tapaa päästä niistä eroon. Aivolohkoja kaivelemalla ja hieman säveltämällä syntyi tällaista:

Omenapaistos (noin neljälle)

Muutama isohko omena, kuoritaan ja lohkotaan
Noin 1 1/2 dl kaurahiutaleita
1/2 - 1 dl sokeria
Pari rkl voita (tai oivariinia)
Loraus jotakin kostuketta, esim. omenamehua

Omenaviipaleet ladotaan voideltuun uunivuokaan. Voi sulatetaan ja siihen sekoitetaan kaurahiutaleet sekä sokeri (itse käytin tällä kertaa ruokokidesokeria). Seos lusikoidaan omenaviipaleiden päälle ja vuoka laitetaan uuniin. Käytin aluksi 175 asteen lämpöä, mutta se ei saanut aikaan mitään näkyvää reaktiota kaurahiutaleissa, joten parinkymmenen minuutin jälkeen nostin lämpöä reiluun 200 asteeseen - kymmenen minuuttia riitti antamaan kaivattua väriä. Lämmön lisäyksen yhteydessä lorautin vuokaan hieman (alle desi) omenamehua, paistos näytti kovin kuivakalta siinä vaiheessa. Paistos nautiskeltiin jäätelön kera, ja hyvin teki kauppansa viikon riepotuksesta väsyneiden tenavien keskuudessa!

Viikko on ollut aikamoista menoa töissä. No, itsehän halusin haastavampia tehtäviä ja saamani piti. Kunhan viikottaiset rutiinit alkavat mennä, niin kyllä tämä tästä. Ainakin Excelin tehokäyttö tulee totisesti tutuksi...

Päivää (ja oloa) kevensi noin kymmenen kilometrin kävely, auto kun oli huollossa ja nuukana en viitsinyt maksaa bussi- tai junalippua (taksista puhumattakaan) vaan kävelin autoliikkeestä töihin ja takaisin. Verenpaine kyllä pomppasi kun sain laskun käteeni huollon jälkeen - sitä oli höystetty pitkähköllä listalla havaittuja puutteita, joista osa on onneksi halpoja, osalle ei ole tarkoitus tehdä mitään ja osa vaatiikin sitten aktiivisia toimenpiteitä. Seuraavan palkkapäivän jälkeen täytyy käydä ostamassa osat takajarruremonttia varten - yritän kyllä saada houkuteltua jonkun autoista hieman enemmän tietävän ja/tai kokemusta omaavan kaveriksi tuohon puuhaan. Jospa ruoka- ja juomapalkalla voisi lahjoa...

Juu, olihan siitä heti äänestä tunnistettavien artistien listasta jäänyt aika monta puuttumaan, joten jatketaan. Miten olinkin unohtanut tuon listan ensimmäisen, en käsitä...

• Janis Joplin
• Leonard Cohen
• Juice Leskinen
• Pate Mustajärvi
• Tina Turner
• J. Karjalainen
• Bon Scott
• Klaus Meine
• Ismo Alanko
• Till Lindemann
• M. A. Numminen
• Rauli Badding Somerjoki
• Martti Servo
• Lemmy Kilmister
• Pepe Willberg
• Neil Tennant
• Rod Stewart
• Roy Orbison
• Morrissey
• Tom Petty
• Tracey Ullman
• Tuomari Nurmio
• Vesa-Matti Loiri

Siinähän noita... Kyllähän tietysti Florence Foster Jenkinsinkin tunnistaa, mutta lähinnä kivun perusteella. Loppuun vielä viikon hupikuva:

Ale, vaan ei rea

Siinä missä Kissaemo huolehti suurelta osin viikonlopun herkkukokkailuista, minä keskityin juhlistamaan hiihtoloman loppumista laatuoluiden merkeissä. Ensimmäinen kokeiltava oli skotlantilainen Williams Brothersin Harvest Sun -ale. Tuoksusta tuli ensimmäiseksi mieleen sima, liekö sitten sillä jotain vaikutusta, että ohran lisäksi tässä oli myös vehnää mukana. Kevyt muttei suinkaan vetinen, humalainen muttei kitkerä. Talvi vain oli ehkä vähän väärä vuodenaika tälle oluelle.


Toinen kokeiltava olikin sitten vanha tuttu, ja hyvin kunnianarvoisa sellainen - Anchor Liberty Ale. Hieman samea väriltään, mutta tätä vahvemmin humaloitua alea saa hakea. Ei ihan kaikkien makuun, mutta kyllä minulla suu napsaa tätä nautiskellessa. Maultaan kylläkin sellainen jyrä, että en käyttäisi ruokajuomana oikeastaan minkään kanssa. Enkä joisi yhtä annosta enempää kerralla, menisivät humalat (ja maltaat) hukkaan.

Ensi viikonloppuna on taas tiedossa kuoroleiri, eli saas nähdä miten ääni kestää, varsinkin kun joissakin kappaleissa laulan (tai ainakin yritän) laulaa tenoristemmaa. Lisää nuotteja tuli viime harjoituksissa taas aimo kasa, enkä ole ehtinyt tehdä niistä vielä stemmalevyä. Töissä kun on ihan oikeasti töitä tällä hetkellä, kotihommista puhumattakaan... Lauleskelin taas aamulla töihin ajellessa, tällä kertaa Loirin Leino-tulkintojen mukana. Ylimmätkin äänet irtosivat kyllä oikein hyvin, ääni oli valmiiksi auki eilisten harjoitusten jäljiltä. Mutta muutaman kappaleen jälkeen törmäsin metkaan ilmiöön: oli kuin murrosikä olisi tullut takaisin, eli äänen ylimenokohdassa ääni souti ja huopasi rintarekisterin ja falsetin välillä. Lauloin kaiketi liian hiljaa enkä pystynyt kontrolloimaan ääntä niinkuin olisi pitänyt. Vähän siinä kiekuessa ääni kai väsyikin, mutta alaäänetkin toimivat tällä kertaa niin hyvin, että ääntä tuli kolmen ja puolen oktaavin alueelta. Itsekin kyllä ihmettelen miten se onnistui, ja ennen kaikkea: miten tuon saisi pysyväksi olotilaksi? Pitäisi vaan kerta kaikkiaan laulaa enemmän. Kirjastoista löytyisi varmasti vino pino yksinlaulunuottejakin, en usko että kotiväellä olisi hirveästi pieniä harjoituksia vastaan silloin tällöin. Siis kotona harjoittelemista tarkoitin.

Matkalla SeaLifeen tuli Kissaemon kanssa mietittyä sellaisia laulajia, jotka tunnistaa äänensä perusteella lähes välittömästi. Ihan kaikkia pohdiskelun tuloksia en muista (ja tässä on varmaan joitakin jotka eivät tuolloin tulleet mieleen), mutta laitetaanpa listaa tähän:

• Maarit
• Peter Gabriel
• Phil Collins
• Kate Bush
• Brian Johnson
• Ozzy Osbourne
• Annie Lennox
• Aretha Franklin
• Sting
• Michael Jackson
• Susanna Hoffs
• Barry White
• Mick Jagger
• Bruce Springsteen
• Freddie Mercury
• Pauli Hanhiniemi
• Tom Jones
• David Bowie
• Diana Ross
• Louis Armstrong
• Edith Piaf
• Elton John
• Elvis Presley

...ja monia, monia muita. Täytynee jatkaa listaa vielä joskus.