Projekti taas käyntiin

Paradoksaalista sinänsä kirjoittaa blogia, johon tullaan kirjaamaan kulinaristisia onnistumisia tai ainakin yritelmiä (ensimmäinen ohje tulossa viimeistään maanantaina) ja toisaalta ainakin välillä kertoilla The Projektin edistymisestä. Kyseessä kun on painonpudotus. Projekti alkoi jo viime vuoden puolella ja käynnistyikin ihan hyvin, mutta ihan suosiolla päätin sitten päästää itseni hieman helpommalla joulun ympäristössä. Jos jouluna ei saa mässäillä, niin milloin sitten? Mutta nyt lahjasuklaat on syöty ja perinteisistä joulunajan ylimääräisistä herkuista kuten juustoista on jäljellä enää tuoksahdus jääkaapin nurkissa (pitäisiköhän sitä vähän pestä), joten taas mennään.

Lähtötilanne: painoa 108.5 kiloa. Mitään tavoitepainoa en aseta, enkä myöskään mitään aikataulua - ei kannata yrittääkään liian nopeaa painonpudotusta. Mitään täyskieltäytymisiä ei myöskään ole tiedossa, niistä ei tule kuin vihaiseksi. Eli, ei niinkään "Älä tee/syö tätä" vaan "Tee/syö näin". Parempi puoliskoni onkin jo ottanut olohuoneen nurkassa olevan stepperin aktiiviseen käyttöön, taidan yrittää seurata esimerkkiä. Lisäksi voisi kokeilla tällaista: Sata punnerrusta . Kuulostaa aika hurjalta, eikä tuo tasan varmasti kuudessa viikossa onnistu, mutta askel kerrallaan. Ja mikäs ettei samaa ohjelmaa voisi käyttää veltostuneiden vatsalihastenkin treenaamiseen, se varmaan tekisi hyvää myös äänenkäytölle. Tuki tulisi paremmaksi.

Vanhan musiikin yhtyelaulukurssia varten pitäisi keksiä jotakin laulettavaa, kurssin vetäjä kun haluaa laulattaa osallistujia (ainakin niitä, joita ei tunne). Vanha kunnon Im tiefen Keller voisi toimia, olisi ainakin riittävän kunnianhimoinen. Harva laulu kattaa tasan kahden oktaavin äänialan, mutta kyllä tuon pitäisi onnistua. Riippuu vähän siitäkin mikä lasketaan puhtaasti tuotetuksi ääneksi, mutta hyvänä päivänä kolmen oktaavin alueelta pystyn laulamaan.

Jos eilinen "päivän levy" oli tuskallista kuunneltavaa, niin tämänpäiväinen puolestaan kuuluu kestosuosikkeihini. Anssi Tikanmäen Maisemakuvia Suomesta jaksaa viehättää kerta toisensa jälkeen. Ei heti tule mieleen toista levyä, jonka kappaleet tavoittavat nimensä mukaiset maisemat ja tunnelmat näin tehokkaasti. Varsinkin Aamu lakeuksilla, Tuusulan moottoritie ja levyn ehkä tunnetuin kappale Kiutaköngäs sykähdyttävät aina.

Viikonloppuna olisi tarkoitus leipoa hieman, ja (sikäli kun lopputulos onnistuu) laittaa sitten ohje tännekin. Ei mitään erikoista näin aluksi - minulle osui tarjoiluvuoro kuoroharjoituksissa, ja sinne on yleensä tuotu tarjolle kahvin ja teen lisäksi jotakin syötävääkin. Voileipäkeksejä en ajatellut vääntää itse, mutta jotakin makeaa ehkä. Mielenkiintoista kuulla, mitä kuorolaisten pään menoksi on suunniteltu tälle kaudelle...