Alku tää voi olla kaiken kauniin

Noin muistaakseni lauloi Kirka joskus kaaaaauan sitten. No, tiedä sitten miten kaunista tästä tulee, mutta tarkoituksena olisi yrittää kirjata tänne ajatuksia, huomioita, ohjeita ynnä muuta niin hengen kuin ruumiinkin ravintoon liittyen.

Mitä ruumiin ravintoon tulee, niin käytännön syistä se ei tällä hetkellä ole välttämättä hirveän kulinaristista, ainakaan arkisin. Kun jaloissa pyörii neljä nälkäistä tenavaa, niin monesti tärkeintä on saada jotakin pöytään ja vähän äkkiä. Totuuden nimessä tosin ruoanlaittovuorot perheessämme menevät arkisin useimmiten niin, että minä hoidan aamulähdöt ja tulen illalla kotiin siinä vaiheessa, kun iltaruoka on vähintäänkin puolivalmis. Mutta kun kerran on uusi vuosi, niin voisi yrittää luvata ainakin silloin tällöin laittaa jotakin hieman...ei nyt erikoisempaa välttämättä, mutta enemmän paneutumista vaativaa.

Ruokaosiota (siis tulevaa sellaista) inspiroi suuresti Ketun keittiö jonka antimista olemme saaneet nauttia jo monen vuoden ajan. Veikkaisin, että tännekin ilmestyy herkkureseptejä viimeistään sitten, kun Ketturouva, Karhuherra ja Poika seuraavan kerran käyvät kylässä...

Harrastan musiikkia niin aktiivisesti kuin passiivisestikin, eli kuuntelen mielelläni hyvinkin monenlaista musiikkia ja laulan mielelläni myös itse. Noin vuosi sitten tulin hankkineeksi 80 gigatavun eli noin 20 000 kappaleen vetoisen iPodin, ja se oli sitten menoa. Olen ollut hyvin tuttu näky kirjastojen musiikkiosastoilla haaliessani soittimen täyteen kaikenlaista hyvää musiikkia.

Tosin satunnaisesti joukkoon eksyy ohareitakin, kuten tällä hetkellä kuulokkeista mäikäävä Northern Kingsin ensilevytys Reborn. Ei hyvää päivää sentään... Jos tämä olisi puhdasta parodiaa Il Divon kaltaisista kiiltokuvaporukoista niin vielä menisi, mutta kun kappaleet on sovitettu niin, että yhdenkin kappaleen kuunteleminen on pitkäpiimäistä. Liian hitaat tempot äänijännerevitysten tehostamiseksi, siirappiset jousitaustat - ja mikä pahinta, biisien alkuperäisestä tunnelmasta on jäljellä korkeintaan haalea muisto. Karseimmin tämä tulee esille In The Air Tonightin ja Ashes To Ashesin tapaisten klassikoiden tapauksessa. Vitsi tai ei, mutta tyylitaju pitäisi silti ymmärtää säilyttää. No, tuleepahan yhden levyllisen verran tyhjää tilaa lievää hengenahdistusta potevaan iPodiini, sillä tuo tauhka poistetaan bittitaivaaseen hyvin äkäseen.

Laulamisen aktiivinen harrastaminen alkaa taas joulutauon jälkeen muutaman päivän päästä. Laulan Amadeus-kuorossa milloin bassoa, milloin tenoria. Baritoniäänen yleinen kirous - bassostemmojen alimpien nuottien kohdalla suusta tulee lähinnä kuumaa ilmaa ja toisaalta tenoristemmojen ylimpien äänten tuottamisyritykset ovat tuhoontuomittuja, ellei sitten ääni ole todella hyvin lämmitetty. Täytyisi oikeasti yrittää opetella falsettilaulamisen saloja hieman perusteellisemmin. Laulutunneista olisi varmasti apua, mutta kaikkeen aika ei vain riitä.

Lisäksi olen ilmoittautunut vanhan musiikin yhtyelaulukurssille paikalliseen kansalaisopistoon. Odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää - vaikka kuoromme ei mikään iso olekaan, niin onhan siinä kuitenkin stemmakavereita mukana. Pienessä porukassa (lue: vastaat omasta stemmastasi yksin) laulaminen on aina oma lisähaasteensa, varsinkin kun siihen ei ole rutinoitunut. Mutta tästä ja muustakin lisää myöhemmin!