Mikähän siinä on, että kirjaston levyjä käsitellään niin tolkuttoman leväperäisesti? Vähänkään vanhempien levyjen yleisestä kunnosta voisi luulla, että niitä on vähintään käytetty tuopinalusina kosteahkoissa tupareissa. Tai niillä on harjoiteltu skrätsäystä santapaperin päällä. Tai ne on kiinnitetty keskireiästään rälläkkään ja yritetty hioa ruostetta pois käyttöauton lokasuojasta. Yhtä kaikki, naarmuisuus ja tahmaisuus eivät selity pelkällä korkealla iällä ja käyttöasteella. Ja seurauksena on se, että kun näistä levyistä tekee mp3-tiedostoja (mikä ymmärtääkseni on vielä sallittua omaan käyttöön), niin ne napsuvat ja pätkivät huomattavasti ärsyttävämmin kuin vanhat naarmuiset vinyylilevyt.
Äskettäin kuuntelemistani levyistä sekä Janis Joplinin kokoelma että Charlie Byrdin ja Stan Getzin Jazz Samba kärsivät tuosta ongelmasta. Laitoinkin saman tien varaukseen toisen Joplinin kokoelman, jospa se olisi paremmassa kunnossa... Tuo Jazz Samba ei maksaisi kuin 6 euroa, joten ehkä se menee hankintaan. Aikamoinen klassikko kuitenkin, ja Rehupiiklesin ystäviä ilahduttaa tietysti se, että levyn ensimmäinen kappale Desafinado on (tuskallisen) tuttu myös nimellä Jalasrakkautta...
Mutta alan kuulla jo korvissani lumikenttien kutsun, eli myöhäisillan liikuntasuorite lumitöiden merkeissä odottaa. Viikonloppuna tiedossa ristiäisreissu Keski-Suomeen, joten mitään erikoisempia ruokajuttuja ei ole vähään aikaan tiedossa, valitettavasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti